Who I am?

Yhden kaverini postauksen jälkeen tuli mieleen, etten ole tehnyt minkäänlaista esittelypostausta itsestäni tänne uuteen blogiin. Joten mietein, että tässä hyppytunnilla on hyvä kirjoittaa sellainen. En ainakaan ihan tylsisty.

 

Emmi 17-vuotta, alle kuukausi ja maaginen 18-vuotta tulee mittariin. Asun lähellä Poria ja täältä olis tarkotus suunnata johonkin muualle opiskelemaan joko kasvatustieteitä tai fysioterapeutiksi tai jotain mukavaa, sen näkee vuoden päästä mikä oikeasti alkaa kiinnostamaan. Kaikista eniten haluaisin kuitenkin työskennellä lasten kanssa. Eniten oon ajatellut Tamperetta, Turkua ja Jyväskylää opiskelukaupunkeina.  Mun perhe on ihan perus eli äiti, isä, pikkuveli ja koira. Tosin maailman rasittavinta mennä edestakaisin kahden kodin välillä. Jos jollekin on epäselvää opiskelen siis tällä hetkellä lukiossa toista vuotta ja mun lukio tulee suoriutumaan 3,5 vuodessa, vaan koska olen umpipaska englannissa ja biologian kurssit ei mee läpi vaikka hyppisin päälläni. No pääasia, että joskus täältä pääsee pois.

 

Mulla on myös maailman paras ja rakastavin poikaystävä, kuten kaikilla meistä.. Ihana Erik on ollut yli kaksi vuotta mun elämässä, vaikka ollaankin seurusteltu aikalailla vuosi. Maailman parasta, kun saa olla toisen kainalossa tai purkaa kaikki vihansa ja eikä se suutu sulle. Aina se jaksaa yllättää positiivisesti. En tosin vois sanoa, että meidän tarina ois helppo ja yksinkertainen, vaan sinne on päädytty monien vaiheiden kautta. Toivon sydämeni kyllyydestä, että tää on se mies joka pysyy mun rinnalla ikuisesti. Ainoo asia mikä mua stressaa on tämän herran armeija, johon tie käy tänä heinäkuussa. Stressaa, että miten pärjään yksin täällä, kun kukaan ei ole mua pakottamassa lukemaan ylppäreihin ja kokesiin ja tekemään läksyjä. Kauheeta olla vähintään se 6kk yksin ja selvitä, koska nähdään melkein joka päivä nykyään. Kaikesta kuitenkin tullaan selviimään ja sitten voidaan toteuttaa meidän hurjat unelmat. Vai mitä muru, kun kuiteskin luet tän? :)

 

Ystävät, ne on maailman parhaita!! Ainakin mulla. Mulla on vain muutama tosi hyvä ystävä ja useampia kavereita ja tuttuja. Mutta kaikista tärkeimmille voi kyllä kertoa aivan kaiken ja ne oon niin hauskoja ja ratkiriemukkaita. Vaikka muutama asuukin mulle ihan liian kaukana, pyritään edes näkemään joskus kun ei jääkiekkokautta ole esimerkiksi. Kauheeta ajatella, että hyvällä tuurilla kaks muuttaa aivan hemmetin kauas syksyllä, mutta totta kai toivon, että he saavat unelmiensa opiskelupaikat. Tosin meitä ei kyllä ihan hetkessä eroteta toisistamme hehee! Myös meidän reissut on aina niin huikeita ja alkusyksystä odottaakin Cheek ja Olympiastadion.

 

Millainen mä sitten olen? No ainakin teen johtopäätökset ainaainaiainainaainaaina liian nopeasti. Suutun myös tosi helposti, mutta yhtä helposti multa saa anteeksi, jos vaan pyytää. Olen yleensä sellainen unikeko, että aamusin mua saa repiä ylös sängystä. Yleensä multa lentää, jotain ihan hölmöä juttua kaveriseurassa, mutta uusien ihmisten kanssa oon enemmän hiljainen ja ujo tyttö, josta muutun höperöksi puhujaksi. Oon myös varautunut ja mun on jotenkin tosi vaikea luottaa ihmisiin ja olla ihan täysin avoin. Loppupeleissä oon rauhallinen ja ihan normaali tyttö. Myös oon todella aikaansaamaton ihminen, pyrin alottamaan jotain, mutta jos alotan niin sitten vasta innostun.

 

Mitä mä sitten yleensä puuhailen? No en mitään erikoista, aamut ja aamupäivät menee aina koulussa ja illalla nään joko mun kavereita, teen kouluhommia tai olen Erikin kanssa. Oon myös liian kova nukkumaan ja päiväunet saattaa venyä joskus 2-4 tuntiin, vaikka olisin nukkunut 8-9h yöllä. Myös pyrin edes joskus urheilemaan, vaikka sekin on tosi epäsäännöllistä, mutta en mä nyt kauheesti ole leventynyt :-D Myös pyrin keksimään kaikkea erilaista.  

 Musiikki on varmaan mun elämän pelastaja. Oli sitten tylsä ilta yksin tai kavereiden kanssa, niin lähes aina meillä soi musiikkia. Olen siis musiikkifriikki ja lähes kaikkiruokainen sen suhteen. Okei, siis ihan mitä muuta vaan kun jotain heviä ja kauheeta örinää.


Rakastan shoppailua ylikaiken, mutta mulla on vain yksi tosi suuri konkreettinen ongelma nimittäin raha. Jos ei ole rahaa, niinkuin mulla niin ei sitä kauheesti tule shoppailtuakaan. Melko loogista eikö vain. Tosin nettishoppailen silloin tällöin ja viikottain tsekkaan varmaan kaikki mahdolliset sivut.
Oon myös maailman puhelinriippuvaisin, mutta eikö tää ole aika yleinen ilmiö? Kaikilla aina puhelin kädessä ja Whatsapp-viestit on aina pakko tsekattava.