Mun lapsuuden joulut ovat olleet täynnä iloa, juhlaa, rakkautta, sukulaisia, perinteitä ja hyvää ruokaa. Oon ollut varmaan mummujen ja pappojen lellityin lapsenlapsi, koska oon molempien sukujen puolelta ainoa tyttö. Haha oon siis saanut pitää prinsessan viittaa itselläni ihan rauhassa. Mun mielestä tällaiset vanhat legendaariset paperikuvat tuo joulun ilon tunteen hyvin läpi.
Mä oon aina ollut pirun onnekas, että omistan ihan huikean lähipiirin ja mua on aina tuettu ja autettu tarpeen tullen. Muistan kuinka isovanhemmat ja vanhemmat rakastivat tehdä joulua mun kanssa. Me koristeltiin aina kuusi yhdessä, leivottiin pipareita (voitte kuvitella taikinan syönnin määrän), etsittiin merkkejä joulupukeista ja nautittiin joulun tunnelmasta.
Mun lapsuudessa oon saanut mielettömästi lahjoja, oon kiitollinen, vaikka olisin varmasti pärjännyt vähemmällä. Kuitenkin jokainen joulu en meinannut pysyä pöksyissäni, vaan lahjojen avaaminen oli kiinnostavinta. Aamulla olikin pakko jo avata yksi paketti ja alkuillasta heti kaikki muut. Onneksi lahjat vähenevät vuosi vuodelta ja saan vain sen, mitä oikeasti tarvitsen. Kaikista isoin lahja on kuitenkin rakastava perhe.
Samalla oon saanut suurena lahjana elää rauhassa omaa elämää, itse sitä toteuttaen, tukea saaden. Koen, että lapsuuteni on ollut hyvä ja joulut painuvat aina mieleen syvästi. Siksi minun kiitos vanhemmille ja sukulaisille on nykyään jouluna, kun saan viettää kaikkien rakkaiden kanssa aikaa.
Onko teillä lapsuuden jouluista blogeissa kuvia tai muistelmia?
Ei kommentteja
Otan vastaan ehdotuksia, mielipiteitä, ruusuja ja risuja ♥ Kuitenkaan minun ei tarvitse omassa blogissani julkaista ilkeitä kommentteja, jotka eivät ole asiallisia.